Päivä päivältä ~

Päivä päivältä me nopeasti kiidämme eteenpäin,

vain ajatukset viivästää, vie meitä taaksepäin.

Heipähei vaan kaikille~ Ei ole taas vaihteeks tullut pitkään aikaan postailtua mitään, kun vapaa-aika tuntuu nykyään olevan lukion varsin rankankin alun takia hyvin vähissä, eikä innostustakaan oikein ole ollut tehdä mitään eikä kyllä ole pahemmin jaksanutkaan. Tuntuu, että kaikki aika menee enemmän tai vähemmän kouluun ja koulun jälkeen läksyihin ja lukemiseen, halusi tai ei. Tälläisinä hetkinä sitä toisinaan kaipaa vielä peruskoulu aikaa, kun silloin läksyjen määrä ja koulupäivien pituus olivat pienempiä -vaikkei se siltä silloin tuntunutkaan. Toisaalta sitä myös kaipaisi päiväkoti aikoja, jolloin sai vielä nukkua päiväuniakin -vaikkei niille silloin edes tuntunut olevan tarvetta. Nyt ne kelpaisivat paremmin kuin hyvin, kun koko ajan on niin väsynyt.

Mutta vaikka kiireitä on niin lukemisen, läksyjen kuin sanakokeidenkin kanssa ollut, olen saanut nyt viikonlopulla hieman aikaa rentoutuakin ja innostuin jopa käymään pihalla vähän kuvaamassa, kun siellä oli kaunis syksyinen sää ja joutsenperhekin rannassa uimassa.

Ajankulku kiitäen tikittää, sitä kukaan ei voi pysäyttää.

Odotus huomisesta jännittää, tienviittaa neuvoo tieltä eksyvää.

Tuuli horjuttaa tien reunalle menijää, yrittäen reitiltään pois työntää.

Vain kovasti jos kiinni pitää, voi eteenpäin yrittää.

Jos oikein nopeasti rientää, voi tiet sut eksyttää.

Vaikka yrität sen kiistää, tieto siitä voi järkyttää.

Aika kaiken näyttää; Maailma on särkyvää.

Syntymäpäivän viettoa ja valokuvaamista ~

Heipä hei! Kuten olin arvellutkin niin tämä postaamisen tekeminen jäi viikonlopulle, kun koulun jälkeen aikaa tuntuu olevan aina niin vähän, ettei blogia kerkeä edes ajatella kaikkien läksyjen ja muiden harrastusten keskellä. Nyt lähiaikoina olen myös ollut kuumeessa ja kamalassa flunssassa, joka on ollut myös lisäsyynä väsymykseen ja voimattomuuteen. Sain myös maanataina kuurin poskiontelotulehdukseen lääkärissä käytyäni, joten nyt vain pitäisi toivoa sen auttavan ja onhan se toki myös auttanutkin. Enää olo ei ole niin paha kuin aluksi, mutta vielä tässä olisi parantamisen varaa.

Ja kun olin kotona maanantain ja tiistain sairastanut, päätin sitten lähteä loppuviikoksi kouluun ja kyllä se kieltämättä kannatti, kun keskiviikkona ja torstaina oli muunkinlaista ohjelmaa lukiolla kuin vain normaaleja oppitunteja. XD Toki onhan niillä itse oppitunneillakin tärkeää olla, kun niissä käydään asioita, joita ei kirjassa välttämättä ole tai mitkä ei kirjasta jää yhtä hyvin mieleen, enkä muutenkaan halua jäädä missään jälkeen ~

Nyt viikonloppuna taas suunnitelmissa on ollut viettää jotain pieniä synttäreitä ns. sukulaisten kesken, ei tosiaankaan mitään sen isompaa -en vain jaksa/viitsi-, kun lähinnä isovanhemmat käyvät kahvilla ja sen semmoista. Onhan se toki varmaan hienoa, kun lapsenlapsi on nyt niinkin turhassa iässä kuin 16 vuotta. Tosin vaikka pienistä juhlista onkin kyse, äiti teki alla olevan lakka-kermakakun vieraille tarjottavaksi ja siitä tuli kieltämättä ihan hyvää, vaikkei kermakakut edes suosikki leivonnaisiini lukeudukaan.

Tässä lähipäivinä on myös tullut pyörittyä kameran kanssa pihalla -nyt kun viimein sain aikaiseksi ladata sen akun - ja olen pyrkinyt ikuistamaan kesän viimeisimpiä merkkejä kuviin, kun syksy alkaa jo tosiaan tehdä tuloaan, valitettavasti. Toisaalta se on ihan mukava asia, kun syksy on aika värikästä aikaa ja silloin valokuvaaminenkin saa ihan uuden ulottuvuuden, mutta ehkä siitäkin kuitenkin kesä vie voiton ja talven tuloa en odota oikeastaan lainkaan, kun silloin on ihan liian kylmä minkään tekemiseen. D: 

Ja lopuksi vielä kuva Napsusta, joka on nyt saanut sateiden jälkeen nauttia lämmöstä ja auringonpaisteesta täysin rinnoin ja poika oli selvästi niitä jo odottanutkin. c;

Ensimmäinen kouluviikko

 Ihka ensimmäinen viikko on nyt takana lukiossa ja uutta tietoa on sadellut viikon aikana runsaasti monenlaisista asioista ja kaikista muutoksista peruskouluun verrattuna. Ainakin ilmapiiri lukiossa on vapaampi ja miellyttävämpi, mitä taas opiskelu tahti ei ole, ainakaan minulla.  Ensimmäinen jakso nimittäin on tungettu todella täyteen kaikkea. Lähes jokainen päivä on kahdeksasta puoli neljään ja sen jälkeen pitäisi vielä jaksaa puurtaa läksyjen kanssa, joita nyt ensimmäiselläkin viikolla tuntui tulevan ihan liikaa. Enkä edelleenkään käsitä, miten voi keritä käydä ne kaikki kirjat ja aiheet läpi, mitä niihin kursseihin kuuluu. Lukemista tuntuu vain olevan ihan liikaa.. Pitäisi ehkä karsia jotakin, jos vain jostain kohti voisi. Työtä lisää muutenkin se, että luen pitkää matikkaa -tiedä sitten, oliko sen ottaminen virhe, kun ainakin tällä hetkellä se tuntuu pahasti siltä- ja minulla on sen lisäksi englannin ja ruotsin tukikurssit, kun kielten lukemisesta ei ole koskaan meinannut tulla oikein mitään, niin jospa ne edes hieman auttaisivat niissä asioissa, missä puutteita on. Onneksi lukujärjestystä on edes hieman keventämässä liikunta kolmena päivänä viikossa, tosin sinäänsä harmi, että se on heti ensimmäisellä tunnilla aamulla, eikä esim. päivän lopussa. Mutta kaikkea ei voi saada, siihen on vain totuttava.

Tämä ensimmäinen kouluviikko on myös mennyt lähinnä sateiden merkeissä, eikä aurinko ole pahemmin näyttäytynyt, mikä on sinäänsä harmi, kun jollain tavalla se kuitenkin toisi sellaista piristettä päivään. 

Varsin pitkältä tuntuneen, raskaan ja voimat vieneen viikon jälkeen koitti vihdoin se odotettu päivä, perjantai. Pian viikonloppu olisi edessä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun perjantaina ilta-päivällä iski kamala kurkkukipu ja sen jälkeen tässä onkin koko viikonloppu mennyt sairastaessa ja nyt on kuumekin noussut räkätaudin kaveriksi. Poskiontelo tulehduskin varmasti on tulossa, ainakin olo on jo sellainen. Niimpä olen nyt käyttänyt nämä pari vapaa päivääni mahdollisimman paljon leväten ja lämmintä, kuten kaakaota juoden, mikä on ainakin auttanut kipeän kurkun kanssa jollain tavalla, eikä enää koske niin paljoa, onneksi.
Toivottavasti vain pääsisi mahdollisimman nopeasti eroon näistä kaikista taudeista, niin ei jäisi ainakaan kovin paljoa koulussa jälkeen, vaikka yritän toki kotonakin tehdä läksyjä ja muita niin paljon kuin nyt suinkin vain jaksaa ja pystyy. Onneksi yksi ystäväni lupasi sitten parannuttuani auttaa niiden kanssa.

Tällä erää ei ole muuta postailtavaa ja luulen, että nyt kun koulu on alkanut ja se vie enemmän aikaa elämästäni, blodin kirjoittaminen jää taas entistä vähemmälle, mutta silti ei tässä ole mitään aikomusta lopettaa, postausten välillä saattaa vaan kulua enemmän aikaa ~
Luulen kuitenkin, että seuraavan kerran kirjoittelen ensiviikonlopun puolella viikon tapahtumista; kuten synttäreistäni, joita vietän torstaina 22. päivä.

Viimeiset lomapäivät

Vien katseeni ulos ikkunasta.

Näen lehtien jo kellertyneen.

Syksyn lähestyvän uhkaavasti.

Kesä alkaa olla jo ohi ..

Se kaikki tuntuu niin ahdistavalta,

kun toivoo vain voivansa pysäyttää ajankulun.

Mutta vaikka pysäyttäisinkin kelloni,

aika kuluu silti eteenpäin.

En voi estää sitä tapahtumasta.

Huokaisen haikeana,

muistojen täyttäessä mieleni

ja kaipaan jo nyt sitä kaikkea,

mitä en voi enää saada takaisin.

Minulla ja varmasti monella muullakin on koulu -miksei työtkin- jo alkamassa, ellei ole jo alkanutkin ja se herättää varmasti monenlaisia tunteita. Niin haikeutta, kaipausta, ärtymystä ja pettymystä .. niitä tunteita on hankala kuvailla sanoin ja varmasti ne ovat kaikilla erilaisia. Saattaahan osa odottaa koulun ja töidenkin alkua innollakin, mitä kaikkea uutta se tuokaan tullessaan ~ 

Henkilökohtaisesti itse en odota koulun alkua mitenkään kovinkaan innolla. Toki mua kiinnostaa, mitä lukion ensimmäinen vuosi tuo tullessaan, kun on uudet käytännöt, uusi koulu, uudet opettajat ja luokkatoverit. Mutta silti jäisin mielummin vielä lomalle lepäämään ja nauttimaan kesäsäästä. En tunne itseäni vielä tarpeeksi levänneeksi, tarpeeksi valmiiksi uutta lukuvuotta varten ... Toivottavasti asia korjaantuu koulun alun myötä ja yritän nyt ainakin nämä viimeiset pari päivää nauttia kaikesta tekemättömyydestä, lepäämisestä ja kesäloman hyvistä puolista, toivottavasti tekin.

Kauniita kesäpäiviä

Hei taas. Ei ole tullut vähään aikaan kirjoiteltua, kun en vain ole saanut mitään tekstiä aikaiseksi ja on ollut olevinaan kaikkea muuta tärkeää tai oleellisempaa tekemistä. Mutta onhan sitä tullut tosiaan pyörittyä kaupungilla alennusmyynneissä ja pitihän sitä torillakin piipahtaa mansikoita ostamassa.

 Tässä muutama Onlystä ja Vero Modasta mukaan tarttunut paita, joista kaksi oli 50% - ja yksi 70% alennuksessa, joten hintaa niille ei paljoa kertynyt.

Tässä muutamia lähiaikoina otettuja kuvia. Mansikat ja vesimelooni, kasvit ja eläimet, järvi ja järvimaisemat. Ne kaikki kuuluvat kesään. 

Tähän viimeiseksi laitoin muutamia ottamiani kuvia mökiltä, jossa tällä hetkellä olen. Tuli tehtyä mustikkakukkoa ja nautittua kauniista auringonlaskusta, kesäisien kuvien ottamista unohtamatta. Ja vihdoin sain otettua itseäni miellyttävän auringonlasku kuvan, kun aiemmin niitä ottaessani on ollut ongelmana pilvien peittämä taivas. :c

Tällä kerralla ei ole nyt enempää kirjoiteltavaa tai blogiin laitettavia kuvia, mutta jospa sitä saisi tehtyä vaikka jonkun mökki viikkoon liittyvän postauksen tuossa loppuviikosta, saa nähdä ja ideoita tuleviin postauksiin voi laittaa. Myöskään kommentointi ei ole kiellettyä c;  

Haaste -postaus

Hellurei~
Tämän ihka ensimmäisen haasteeni sain Heppa Tytöltä.

Sen säännöt ovat seuraavanlaiset; 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 uutta bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 faktaa minusta:

1. Olen pituudeltani noin 174 cm pitkä.
2. Rakastan valokuvaamista ja kuvaan Nikon D3100 kameralla.
3. Aloitan syksyllä opiskelun lukiossa.
4. Tykkään matkustella ja rakastan eläimiä.
5. Minulla ei ole siskoja eikä veljiä.
6. Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa.
7. Kiinnitän välillä liikaa huomiota epäonnistumisiin ja siihen, miten ne olisi voitu välttää tai miten asiat olisi voitu tehdä paremmin toisella tavalla.
8. Haluaisin tehdä benji -hypyn.
9. Asun Itä-Suomessa pikku kaupungissa.
10. En ole koskaan värjännyt hiuksiani, mutta olen nyt harkinnut tekeväni niille jotakin.
11. Aion tehdä tänään kakun, tuskin mitään sen erikoisempaa. c:

Heppa Tytöltä saamani kysymykset ja vastaukset niihin:

1. Oletko yleensä iloinen?
- Kyllä mä yleensä olen, mutta eiköhän jokaisella ole välillä niitä huonojakin päiviä, jolloin masentaa eikä oikein mikään huvita.

2. Onko sinulla lemmikkejä?
- Kyllä, pian 15 vuotta täyttävä reunuskilpikonna Napsu.

3. Näytitkö samalta 1-vuotiaana kun nyt?
- Onhan ne 1-vuotiaalle tyypilliset lapsenomaiset piirteet kadonneet, mutta on niitä yhdistäviä ominaisuuksia silti jäljellä, kun tietyt piirteet eivät muutu mihinkään. 

4. Onko sinulla poika/tyttöystävää?
- Ei ole.

5. Jos ei ole, haluaisitko?
- Olisihan se oikeastaan ihan kiva, mutta lukionkin alettua ensi syksynä kerkeäisiköhän sitä edes viettämään aikaa sillä tavalla, kun ajan pitäisi riittää aiempaa enemmän lukemiseenkin.

6. Mikä oli todistuksesi keskiarvo?
- Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 8.75 ja sain kaksi stipendiäkin.

7. Huonoin numerosi kokeesta koskaan?
- Olisikohan ollut 5+ joskus aikoinaan.

8. Sekoin kuva itsestäsi?
- Sekoin kuva.. en taida viitsiä edes laittaa tähän moista. x'D

9. Onnistunein kuva itsestäsi?
- Onnistuneimpia vois olla rippikuva tai muut juhlakuvat, en tiedä. 

10. Onnellisin hetkesi? (Kuvana tai tekstinä)
- Niitä on monia, enkä osaa päättää mikä olisi kaikkein onnistunein. Upeita hetkiä on tullut vietettyä niin ystävien, perheen kuin eläintekin kanssa.

11. Milloin ja miksi olit viimeeksi surullinen?
- Pari päivää sitten, kun oli ollut riitaa yhden ihmisen kanssa. :c

Omat kysymykseni haastetuille:
1. Minä vuonna olet syntynyt?
2. Mikä on lempieläimesi?
3. Missä opiskelet ensi syksynä?
4. Mitä harrastat?
5. Kuinka pitkä olet?
6. Mikä on lempi vuodenaikasi?
7. Mikä on lempi ruokasi ja juomasi?
8. Millaista musiikkia kuuntelet ja mikä on lempi bändisi/artistisi?
9. Minkä biisin kuuntelit viimeksi?
10. Mikä on rakkain muistosi?
11. Mitä olet tehnyt tänään?

Haastan heidät:
- minunbloginikertoo -blogin pitäjän
- Akain
- Riiinan
- January Winter
- ssartzut

... olen laiska ja haastoin vain viisi. c;

Silmät ovat sieluni peilit ~

” Hey girl, why your eyes looks so sad? ”

Silmät ovat sieluni peilit,

näetkö niiden taakse kätkeytyneen kylmyyden.

Ne piilotetut tunteet, pahan olon,

josta en saa kerrottua kenellekään.

” I need somebody who really understand me. ”

Olen niin herkkä,
mutta kova kuoreni peittää sen monen silmiltä,

eivätkä he voi uskoa sellaista minusta.

Voin tuntea vain tuskaa ja pahaa oloa sisälläni,

mutta miksi peitän sen muulta maailmalta?

Työnnän avun pois luotani,

enkä pysty luottamaan keneenkään.

” Shadows following me everywhere wherever I go. ”

Yön tumma hahmo seuraa minua viikate kädessään,

olen vain varjo entisestä vaeltaessani epämääräisesti ympäriinsä.

Heikko huokaisu halkaisee ilmaa ja suljen silmäni.

Pisarat tippuvat alaspäin taivaalta

ja ne särkyvät sirpaleiksi pudotessaan maan kylmään syleilyyn.

Taivas itkee kanssani, muttei se haittaa minua.

Heikot sydämenlyönnit ~ & valkosuklaa mutakakut

 " Tuska koskettaa meitä molempia.
Itken ajatellessani sitä.

Mietin, mitä peilikuvamme heijastavat.

Välillä haluan niiden häipyvän, katoavan olemattomiin.

Ehkä totuudelle sokeat mielemme korjaantuisivat.

Kuulen vain huokaisun ja heikot sydämenlyönnit.

Ne kuuluvat pian kauempaa.

En halua sinun menevän.

Meillä kaikilla on unelmamme.

Sanot, ettei tämä voi jatkua näin.

Kätemme erkanevat.

Kaikki on niin epäselvää.

Suojaako mikään minua kyyneliltä?

En tunne itseäni vapaaksi.

Luotin sinuun, mutta sitä hylkäsit minut.

Olisin tarvinnut sinua vielä.

En halua sinun katoavan.

Tunnen olevani niin särkyvä.

Sokeat silmäni eivät enää nää sinua,

enkä enää kuule sydämenlyöntejäsi.

En koe eläväni enää koskaan.

Sammutit kukoistukseni.

Tiesin sinun olevan vahvempi. "

Kuunnellessani aamulla the GazettE'n Guren'ia tunsin tarpeen alkaa kirjoittaa. Mieleni täyttyi muistoista vuosien takaa, lähinnä yhdestä ystävästäni, jota miettiessäni yllä oleva tekstin pätkä syntyi. Luulen kirjoittamisen auttavan käsittelemään erilaisia asioita, kun vuosia sitten tapahtuneet koskettavat minua edelleen ja tekevät varsin kipeää.

~~~~~~~~~~~

Muutama viikko sitten tein valkosuklaa mutakakkuja muffinivuoissa ja tässä niistä ohje;

Valkosuklaa mutakakut muffinivuoissa

• 100g valkosuklaata

• 100g voita 

• 3/4 dl sokeria

• 1 tl vaniljasokeria

• 2 munaa

• 1 ½ dl vehnäjauhoja 

• ½ tl leivinjauhetta

• ripaus suolaa 

• tekemiseen n. 10 -12 muffinivuokaa 

• koristeluun tomusokeria ja 2-3 palaa valkosuklaata

• Hienonna valkosuklaasta 2-3 palaa veitsellä rouheeksi. Säästä ne koristeeksi pinnalle. 
• Sulata loppu suklaa mikrossa. Muista tarkkailla sulamista ja sekoita välillä, ettei suklaa kuumene liikaa.
• Vaahdota pehmeä voi ja sokerit keskenään.
• Lisää vaahtoon yksitellen munat, vatkaa samalla voimakkaasti. 
• Lisää valkosuklaa.
• Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne taikinaan.
• Sekoita sen verran, että taikina on tasaista.
• Lusikoi taikina muffinivuokiin.
• Ripota pinnalle valkosuklaarouhetta.
• Kypsennä uunin keskiosassa 200 asteessa 8 - 9 min. Älä paista liian kypsiksi, sillä leivonnaisten kuuluu jäädä pehmeiksi ja kosteiksi sisältä.
• Koristele tomusokerilla.

• Valkosuklaan voi korvata halutessa myös tummalla suklaalla.

Resepti löytyi täältä.

Kuvajainen peilistä ~

 " Kuvajainen heijastuu peiliin, se irvistää inhoten takaisin.

Se saa katsojansa kääntymään pois, silmien sokeuduttua jo vuosia sitten totuudelle.

Huokaus karkaa särkyneiltä huulilta ja kyyneleet kohtaavat taas tutuksi tulleet polkunsa,

joiden kulkemista ne jatkavat tottuneesti, kunnes rikkoutuvat pudotessaan tuhansiksi sirpaleiksi. "

Päivä on kulunut taas tutuissa merkeissä. Ensin koulun penkillä muutamien tuntien ajan, jonka jälkeen päädyin  käymään kaupassa ja mukaan tarttui monien kehuma Milka -maitosuklaa, joka osoittautui mielestäni ihan hyväksikin, suklaasta kun pidän, ehkä tosin hieman liikaakin. 

Ensin sitä tuli syötyä ihan vähän, mutta pian huomasin levyn kadonneen lähes kokonaan, kunnes se olikin jo poissa. Olen hyvin pettynyt itseeni, kun en pysty vastustamaan kiusausta ja minun tekee mieli oksentaa.
 Pitäisi vain jaksaa yrittää enemmän eikä ahmia heti kaikkea kerralla, niin kuin minulla tuntuu olevan välillä tapana. Ehkä se on sukuvika tai vanhemmilta periytynyt tapa suhtautua ruokaan ja herkkuihin? Kuitenkin toivon pääseväni tästä tavasta vielä eroon ja että joskus pystyisin rajoittamaan syömistäni ja jatkuvaa vaa'alla ramppaamista ja painosta ja ulkonäöstä liiallista huolehtimistani. 

Ehkä vain olen epävarma itseni ja ulkonäköni suhteen, kun se, mitä näen peilistä ei miellytä minua ja mietin liikaa mitä mieltä muut ovat minusta. Kelpaako kenellekään tälläisenä vai pitääkö minun muuttaa itseäni paremmaksi, kauniimmaksi, laihemmaksi, että kelpaisin? Vaikka totuus kai on se, että kaikkia ei voi kuitenkaan koskaan miellyttää, oli sitten millainen tahansa ...

~~~~~~~~~~~~

Pari viikonloppua sitten tekemäni mutakakku ja sen ohje;

Mutakakku

• 2 ½ dl vehnäjauhoja

• 2 tl leivinjauhetta

• 4 kpl kananmunia

• 2 dl sokeria

• 200g margariinia

• 150 - 200g taloussuklaata tai tummaasuklaata

• Sekoita kuivat aineet keskenään.
• Sulata rasva kattilassa ja lisää sekaan suklaat.
• Sekoita tasaiseksi, mutta älä anna kiehua.
• Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
• Lisää jauhoseos ja sulatettu suklaaseos vuorotellen munasokervaahtoon sekoittaen välissä.
• Voitele irtopohjavuoka hyvin ja kaada taikina vuokaan.
• Paista keskitasolla 200 asteessa n. 15-18 min.
• Mutakakkua voi nauttia kylmänä tai kuumana vaniljajäätelöllä tai ilman. 

Alkuperäinen resepti löytyi täältä.